Pojan huoneesta ja vähän kissastakin.

Isäni yllätti tuomalla pari päivää sitten pyörällisen alustan pojan lego-rakennelmia varten. Olin aiemmin puhunut hänelle, että miten kätevä sellainen alusta olisikaan, legot eivät pyörisi pitkin lattioita ja valmiit rakennelmat säilyisivät ehjinä. Ja ei mennyt kauaakaan, kun isäni kiikutti valmiin tekeleen meille.

Isäni kiinnitti myös pojan huoneeseen riippumaton, jonka löysin kirpparilta jo remontin alkuvaiheessa.

Alustan maalaaminen osoittautui yllättävän hankalaksi hommaksi super-uteliaasta kissasta johtuen. Noa haluaa olla kaikissa jutuissa mukana ja niin myös tässäkin. Ensin tassu oli maalitela-alustassa ja ei muuta kuin tassupesulle. Hetken päästä Noa tassutteli vastamaalatulla alustalla ja taas tassuja pesemään. Lopulta maalaus onnistui telkeämällä kissa vessaan.

Noa on siis erittäin utelias ja ihmisläheinen kissa. Kaikki askareet perunoiden kuorimisesta hampaiden pesuun lähtien hoituvat nykyään Noan uteliaiden katseiden alla. Noa ei viihdy yksinään, vaan seuraa huoneeseen jossa muut ovat. Kukkapurkkien kaivaminen on Noan mielestä mukavaa puuhaa. Minun mielestäni ei, joten ratkaisin asian peittämällä mullat koristekivillä.

Kävimme viime viikolla eläinlääkärin tarkastuksessa ja ottamassa rokotukset ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Noa poikamme on tyttö! En ole itse täysin varma sukupuolesta ja se selviää viimeistään siinä vaiheessa, kun viemme kissan leikattavaksi. Nyt olenkin joutunut kehumaan kissaa "Reipas poika...tai tyttö!".

                            Mukavaa loppuviikkoa! 

                                    -Jaana