31.1.2016

Punainen tuoli ja ystäväkirjahaaste

Sisustusliike Awara on ollut yksi kotipaikkakuntani suosikeistani jo pitkään, mutta nyt liikkeessä puhaltavat muutoksen tuulet ja siellä on loppuunmyynti menossa. Kävin katsomassa tarjouksia ja ihan heräteostoksena mukaani lähti punainen metallituoli. Olin toki jo aiemmin ihastellut ja hipelöinyt näitä tuoleja, mutta en ollut raaskinut ostaa.
Täytyy myöntää että jostain syystä tuolit (kuten myös täkit ja valaisimet) ovat heikkouteni. Tykkään hirmuisesti vanhoista pinnatuoleista, nojatuoleista, työtuoleista, metallituoleista, penkeistä jne. Kahden hengen taloudessa ei tarvita kovin montaa istuinta ja harvemmin niitä kekkereitäkään tulee järkäyttyä joten punaiselle metallituolille ei ollut minkäänlaista tarvetta. Keksin kuitenkin, että sehän on loistava työtuoli minulle tietokoneen ääreen. Tuolissa on yllättävän hyvä istua ja istuinmukavuutta lisäsin vielä äitini tekemällä virkkaustyöllä, sillä metalli on ikävän kylmä takamukselle. Hyvin siis onnistuin uskottelemaan itselleni että tottahan tuolille on tarvetta. :D





Tähän loppuun vielä ystäväkirjahaaste, jonka sain siskoltani Ninniltä Papatiti -blogista. Haaste on lähtenyt liikkeelle Napsahduksia -blogista. 

Tässä haasteen säännöt:
- Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
- Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
- Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
- Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
- Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
- Haasta mukaan ihania bloggaaja frendejä

1. Pituutesi ilman korkkareita?
Siitä on hetki vierähtänyt kun minua on mittailtu, mutta olisikohan n. 154cm.

2. Lempinimesi? Ja mistä se on peräisin?
Eipä minulla taida olla mitään lempinimeä. Joskus minua on kutsuttu perheen kesken Mölöksi, koska olen toisinaan aika suulas ja kova mölisemään.

3. Minkä ruuan valitset lauantai illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?
En muutenkaan mieti koskaan kaloreita, mutta ehkä joku hyvä pihvi yrttivoinokareella ja pottumuusia sekä salaattia. Ja jonkun muun tekemänä, en itse ole ruoanlaittoihmisiä. :)

4. Top4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?
Rehellisyys, aitous, huumorintajuisuus ja avarakatseisuus

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai Hottikset?
En katso telkkaria, mutta uteliaisuuttani saattaisin katsoisin varmaan netistä Hottiksia. Ihan vaan sen takia, että tietäisin mistä puhutaan.

6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?
Käsityöt ja askartelu sekä bloggaaminen.
Haaveilen jostain liikunnallisesta harrastuksesta, jossa saisin peruskunnon pidettyä yllä.

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
WC-remontti sekä pienimuotoinen keittiön raikastusremontti.

8. Hattaraa vai pehmistä?
Tähän pitäisi varmaan vastata tietenkin, että hattaraa, mutta kyllä se pehmis taitaa olla minun valintani.

9. Ripsiväri, kestoripset vai naturell?
Ripsari päivittäin, paitsi kotioloissa.

10. Mottosi <3
Yritin miettiä minulle sopivaa mottoa ja päädyin selailemaan suomalaisia sananlaskuja. Käykääpäs katsomassa, en ole pitkään aikaan lukenut mitään niin hauskaa. Ei sieltä nyt suosikkia löytynyt, mutta voisin valita vaikka joka päivälle sopivan.

En jaa haastetta kenellekkään erityisesti eteenpäin, sen saa tästä napata vapaasti.
Sopivaa kuvakaan itsestäni (tai itseäni kuvastavaa kuvaa) en tähän hätään löytänyt, mutta sain sentään tämän haasteen tehtyä, ettei jäänyt pitkäksi aikaa roikkumaan. :D



24.1.2016

Blogini tarina -haaste

Sain tämän haasteen jo ennen joulua, mutta ihan nolottaa kun menin unohtamaan sen. Kiitos vain Ihan oikea blogi? :n Johannalle!
Toisinaan olen miettinyt että kieltäytyisinkö kohteliaasti kaikista haasteista, sillä ne helposti jäävät roikkumaan ja käy juuri näin että unohdan vastailla. Toisaalta on niin paljon kivoja haasteita, kuten tämä, joten toistaiseksi haasteet ovat tervetulleita.

Haasteen ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutettasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.



Blogini sai alkunsa helmikuussa 2011. Kohta jo viisi vuotta on vierähtänyt tämän elämää rikastuttavan harrastuksen parissa!
Olin jonkin aikaa seuraillut sisustus- ja kirppistelyaiheisia blogeja saaden niistä mahtavia vinkkejä ja silmäniloa arkeen. Mietin että osaisinkohan minäkin, uskaltaisinko ja päätin rohkaistua ja perustaa oman blogin.
Alku oli haparoivaa. Kirjoittaminen tuntui hankalalta ja kuvienkin laatu oli mitä sattuu. Vuosien varrella kuitenkin aiheet ovat pyörineet kutakuinkin samojen asioiden ympärillä: kirppistely, sisustus, askartelu ja käsityöt. Pitkiä sepustuksia blogissani harvemmin näkee, sillä kirjoittaminen tuntuu edelleenkin vaikealta ja olen superkriittinen tekstieni suhteen. Olen tarkoituksella jättänyt henkilökohtaisen elämäni esittelyn suppeaksi. Ehkä minulla ei ole tarpeeksi rohkeutta kirjoittaa siitä ja toisaalta elämässäni on menossa niin tasapainoinen suvantovaihe, ettei kukaan varmaan edes jaksaisi lukea siitä.



Merkittäviä käännekohtia blogini taipaleen varrella on ehdottomasti ollut toimittaja Tanja Hakalan yhteydenotto lehtijuttua varten. Marraskuussa 2013 Tanja Hakala ja valokuvaaja Johanna Lehtinen kävivät vierailemassa kotonani ja tekemässä juttua. Juttu ilmestyi lokakuussa 2014 Unelmien Talo&Koti-lehdessä. Tästä kokemuksesta jäi kaikinpuolin hyvä maku suuhun. Tanja ja Johanna ovat huipputyyppejä, joiden kanssa päivä sujui rennosti ja rattoisasti. Lehtijuttu oli kivasti kirjoitettu ja kuvat hyviä. Lähtisin aivan varmasti mukaan vielä johonkin lehtijuttuun, jos vaan sellainen tilaisuus tarjoutuisi.

Tänä päivänä mennään eteenpäin edelleen samalla asenteella kuin ihan alkuaikoina, bloggaamisen täytyy olla hauskaa, siitä ei saa tulla rasite tai velvollisuus. Tämän takia postausvälit saattavat venyä joskus kovin pitkiksi, sillä bloggaan kun siltä tuntuu.
Kuvien laatu on hiukkasen parantunut järkkärin myötä. Vielä kun jaksaisi opetella käyttämään muuta kuin automaattiasetuksia.
On hauska selailla kuvia joitakin vuosia taaksepäin, miten kodin sisustuskin on muuttunut ajan kuluessa.
Matkan varrella lukuluettelooni on ilmestynyt uusia blogeja, joitakin blogeja on lopettanut ja vielä löytyvät nekin blogit joita aloin aikoinani seuraamaan. Olen saanut ihania blogiystäviä ja -tuttavuuksia ja jokaikinen kommentti ilahduttaa edelleen yhtä paljon kuin silloin, kun sain blogiini ihkaensimmäisen kommentin. <3 <3 <3



Kuvasin tähän postaukseen keittiötä, jota tulee jostain syystä harvemmin kuvattua. Ehkä syynä on sen pimeys ja kapeuden takia on hankala löytää sopivia kuvakulmia.
Tarkkasilmäiset voivat bongata tiskipöydältä pesua odottavan uuden kirppislöydön: keltainen keksirasia. Googlettelun tuloksena selvisi että se on 50-lukulainen ja ruotsalaisen J H Fabrikernan valmistama. Vielä kun löytäisi siihen joskus puuttuvat alaosat.



17.1.2016

Keltaiset kaverukset ja virkattu viltti

Tämä vuosi on lähtenyt melko nihkeästi kirppislöytöjen osalta käyntiin. Ei se mitään, kun ne vähäisetkin löydöt ovat olleet kovin ilahduttavia!

Keltaiset kaverukset löytyivät alle euron hintaan. Likaisia olivat ja päätkin olivat vaihtuneet keskenään. Kylvetyksen ja päänvaihtojen jälkeen ne pääsivät olkkarin hyllylle nököttämään.






Ihana isoäidinneliöistä virkattu viltti löytyi vähän reilu kympillä. Siinä on ihanat värit! Ajatuksissa on monesti ollut virkata tuollainen itse, mutta toistaiseksi olen ollut liian laiska siihen hommaan.



Hattaralandia muuten löytyy nyt myös facebookista (klik)!!!!




6.1.2016

Koruja kutistemuovista

Innostuin kokeilemaan korujen tekoa kutistemuovista. Kävin jo ennen joulua kyselemässä naapuripaikkakunnan askarteluliikkestä, mutta se oli sillä hetkellä loppu. En kyllä olisi edes ehtinyt aloittaa silloin mitään askarteluprojekteja.
Tilasin noin viikko sitten Kahdeksas taivas-nettikaupasta kutistemuovini. Sieltä löytyikin hyvä valikoima eri värejä ja myös mustesuihkutulostimelle sopivia arkkeja. Tilasin mustaa, huurteista ja tulostettavaa kutistemuovia.
Muoviin siis piirretään tai tulostetaan sopiva kuva, joka sitten kutistetaan uunissa n. 130 asteessa. Muovi käpristyy paljon kutistuessaan, mutta kun kutistuminen on päättynyt, se oikenee taas suoraksi. Lopullinen kuvio on noin puolet tai yksi kolmasosaa alkuperäisestä koosta.





Mustasta kutistemuovista tein Ninni-siskolle synttärilahjaksi perhoskaulakorun. Netistä löytyy valtava määrä silhuetteja googlettamalla. Iso perhonen oli ehkä työläin näistä koruista, sillä aukkojen leikkaaminen askarteluveitsellä oli hidasta ja tarkkuutta vaativaa hommaa.



Tulostettavaan muoviin tulostin kissan kuvan. Reiät lenkkejä varten tein tavallisella rei`ittimellä.



Huurteiseen muoviin piirsin ohutkärkisellä tussilla kissasilhuetin sekä reunat. Väri tarttui hyvin, sillä toinen puoli arkista on karheampi. Kuvioita on helppo piirtää tulostamalla haluttu kuva ja laittamalla se läpinäkyvän arkin alle. Ei siis tarvita mitään huippuhyviä piirustustaitoja saadakseen aikaseksi näyttäviä koruja.



Kahvipannun piirsin tussilla ja väritin puuväreillä. Myös tässä apuna oli tulostettu kuva.



Ihan tosi hauskaa hommaa ja mahdollisuudet ovat rajattomat!!! Kovin edullista askartelua myös, sillä perusarkki maksaa euron. Erikoisemmat olivat hiukan hintavampia. Saas nähdä minkälaisia koruja vielä syntyykään.


1.1.2016

Hyvää alkanutta vuotta!

Tämän vuoden eka postaus koostuu loppuvuoden kirppislöydöistä. Piti jo postata viime vuoden puolella, mutta jäi sitten jostain syystä tekemättä. Ajattelinkin aloittaa vuoden hoitamalla pois rästihommia. Kaappien siivous on jäänyt kesken. Myös pakastin ja jääkaappi kaipaavat putsausta. Kierrätyskeskukseen pitäisi viedä kasa minulle tarpeetonta tavaraa. Sitten olisi taas hyvä kerätä vuosi kaappeihin kaikkea turhaa roinaa. :D


Tampellan valmistama Olli Kolli Pispalasta oli ihan huippulöytö alle eurolla! Se oli kovin likainen, joten Olli pääsi heti pesulle ja sai uudet täytteet. Tämä löytö tuntuu siksikin kovin tärkeältä, sillä lapsena minulta löytyi juuri samanlainen äitini ompelema kolli.



Parit kankaatkin tuli taas kannettua kotiin. Sinisävyinen tuntematon kangas sekä ihastuttava Kristiina Koskivuoren Tampellalle suunnittelema kangas.





Työkalupakki sekä puinen matkalaukku kumpikin parin euron ostoksia. Fazerin makeislaatikko maksoi muistaakseni 6 euroa. (Nelma tahtoi myös kuvaan.)



Loppuvuoden huipennus oli tämän pojan kotiutuminen meille. Googlettamalla selvisi, että tällaisia tupakkapöytiä valmistettiin 30-40-luvulla ja niitä kutsuttiin "hiljaisiksi palvelijoiksi" tai "huomaamattomiksi tarjoilijoiksi".  Meidän poika (joksi me kutsumme sitä) oli kulkeutunut työkaverilleni ja oli sitä ennen lojunut vuosikausia kylmässä varastossa. Tämä pöytä herättää varmasti monenlaisia mielipiteitä, mutta minusta se on kaunis esine ja hienoa vanhaa käsityötä.




Mahtavaa alkanutta vuotta ja kaikille kirppistelijöille tämä olkoon löytöjen vuosi!