Muuttoja

Pitkästä aikaa täällä taas.
Kaikenlaista on tässä elokuun aikana tapahtunut, isompia ja pienempiä muuttoja, joten blogi on ollut hetken hunningolla.
Tytär muutti elokuun alussa omaan kotiin Helsinkiin. Poika muutti tyttären huoneeseen ja minä sain ihan oman makkarin pojan huoneesta. Yläkerrassa on siis melkoinen myllerrys meneillään ja niistä lisää myöhemmin muissa postauksissa.

Olohuoneen nurkka jäi melko tyhjäksi purettuani sängyn siitä, joten raahasin pihalta hetekan "divaaniksi". Nurkassa näkyvä kukkapylväs on eilinen pihakirppislöytö neljällä eurolla.

Pihakirppikseltä löytyi myös kauniit keraamiset kulhot 3€ kpl. Taiteilija Else Joutsi, joka on tehnyt kulhot, oli itse myymässä keramiikkaansa.
Edellisen viikonlopun pihakirppikseltä löysin vihreät juomalasit 4kpl 6€.

Kaikkea muutakin jännittävää on tässä elokuun aikan tapahtunut.
Vähän ikävämpi tapaus oli Noa-kissan loukkaantuminen. Jätin Noan hännän vahingossa oven väliin. Häntä roikkui velttona ja epäiltiin että se olisi murtunut tai poikki. Pahimmassa tapauksessa häntä olisi jouduttu amputoimaan. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt. Hännästä löytyi iso kipeä haava. Selvisimme kipulääkkeillä ja antibioottikuurilla. Kauluri, joka esti haavan nuolemisen aiheutti melkeimpä enemmän ongelmia kuin itse haava. Noa kieltäytyi liikkumasta sen kanssa, ei voinut syödä, eikä juoda. Eikä voinut mukamas käydä edes hiekkalaatikolla kaulurin kanssa. Yläkertaan pääseminen on ihan mahdotonta, joten minä majoituin olkkarin lattialle patjalle, ettei Noan olisi tarvinut nukkua yksin. Juuri kun sain yläkertaan oman makkarin, tulikin hetkeksi muutto takaisin olkkarin nurkkaan.
Kauluria olisi pitänyt käyttää 10 päivää, mutta neljäntenä päivänä otin sen pois, ettei kissa masentuisi ihan kokonaan. Noa antoi häntänsä olla ihan rauhassa ja nyt se on jo parantunut oikein hyvin.

Jännittävä ja ihan uskomaton tapahtuma oli äidin ja siskojeni perheineen minulle järjestämä yllätys! Täytän ensi viikolla 40-vuotta ja nämä ihanat olivat järjestäneet synttärilahjaksi minulle kuumailmapallolennon! Sain tietää pari minuuttia ennen lähtöpaikalle saapumista, että mihin olen joutumassa. Jännitti ihan hurjan paljon, sillä pelkään korkeita paikkoja. Pelko oli ihan turhaa, sillä ilmaan päästyämme jännitys katosi. Sain ihan levollisin mielin ihailla maisemia tunnin kestävän lennon ajan. Kokemus oli ihan huikea! Parempaa lahjaa en olisi voinut kuvitellakkaan!

Siellä sitä mennään! (siskon ottama kuva)