Hilda-postaus

Muutaman päivän kuluttua Hilda täyttää puoli vuotta on ja on ollut vauhdittamassa arkeamme kolme kuukautta.
Hilda on kasvanut hurjasti, varsinkin kintuille on tullut pituutta ja karva on kihartunut hauskoille laineille.
Vauhtia arkeen Hilda on tosiaan tuonut, sillä joka paikkaan mennään juosten, niin että matot ovat koko ajan rullalla. Kaikki mitä kotona tapahtuu on suunnattoman kiinnostavaa ja Hilda osallistuu omalla tavallaan kodin askareisiin. Perunan kuoria varastetaan ja levitellään ympäri asuntoa, sekä piilotetaan mattojen alle. Vasta ripustetut pyykit kuivuvat Hildan mielestä paremmin rutussa lattialla. Verhoissa on tosi hauska roikkua ja tavarat kulkeutuvat mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Eräänä aamuna jopa rintsikkani olivat hukassa Hildan jäljiltä.
Suurimman osan ajasta tietokoneella ollessani, Hilda istuu pöydällä minun ja näppäimistön välissä, välillä jahdaten hiirtä näytöltä. Juuri tätä kirjoittaessani Hilda kantoi leluhiiren minulle. Heitän sen Hildalle, jonka se noutaa kerta toisensa jälkeen tiputtaen hiiren suustaan näppäimistölle.
Hilda haluaa aina saada juuri sen paikan, jossa kissakaverit Noa tai Nelma nukkuvat. Hilda loikkii paikalle, kiipeää päälle, vääntää ja näykkii niin kauan, että saa paikan vallattua. Eikä edes välttämättä jää siihen nukkumaan, vaan jatkaa taas hetken kuluttua touhujaan.
Hilda on kovin äänekäs ja sillä on monenlaisia ääntelyjä. Ruokaa huudetaan kovaa, kuin ei olisi koskaan sitä saanut. Riehuessaan Hilda päästää hassuja rääkäyksiä ja pikku karjahteluita. Kun on korvien putsaus aika Hilda mouruaa valittaen. Herätessään ja yksin huoneessa ollessaan Hilda ilmoittaa säälittävillä miu-äänillä, että "minä heräsin, missä kaikki ovat".
Hilda kuullostaa varmasti oikealta kiusankappaleelta ja sitä se usein onkin. Ja kuitenkin niin ihana ja rakastettava käpertyessään syliin kovaan ääneen kehräten ja tassuillaan leipoen.